|
Suomalais-Ugrilaisen Seuran
Toimituksia 249
Mémoires de la Société Finno-Ougrienne
249
Aleksandr Feoktistov & Sirkka
Saarinen
Mokšamordvan murteet
Esipuhe
Yhteistyö Mordvan yliopiston ja Turun
yliopiston suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen yhteydessä
toimivan Volgan alueen kielten tutkimusyksikön välillä alkoi
1990-luvun alussa ja tuotti mm. useita sanakirjoja.
Mokšalaisista tutkijoista yhteistyökumppaniksi valikoitui
mordvan kirjakielten historian ja mokšan murteiden paras
asiantuntija prof. Aleksandr Feoktistov, jolla oli myös
erinomainen fennougristinen tietämys. Hän laati Eeva Herralan
kanssa Mokšalais–suomalaisen sanakirjan (Turku 1998, Saransk
2001). Sanakirjan valmistuttua Feoktistov halusi ryhtyä
työstämään mokšan murteiden monografiaa, johon tulisi tekstejä
mahdollisimman kattavasti eri murrealueilta. Mokšan murteethan
ovat jääneet tutkimuskirjallisuudessa vähemmälle huomiolle
kuin ersäläiset, eikä niistä ole käytettävissä yleisesitystä.
Teoksen rakenne muotoutui seuraavaksi:
Teokseen tulisi johdanto, jossa kuvataan mordvan murteiden
tutkimusta, mordvalaisen asutuksen kehitystä ja mokšan
murrejakoa. Ts. asutuksen ja tutkimuksen historian kohdalla
tarkastelun kohteena on koko mordvalainen kielialue, koska
ersän ja mokšan erottaminen toisistaan on sekä vaikeaa että
keinotekoista. Koska teoksen päätavoitteena on mokšan
murteiden kuvaus, ersäläisten murteiden jaottelu ja kuvaaminen
rajattiin johdannon ulkopuolelle. Monografian laajimman osan
muodostavat mokšan murretekstit käännöksineen. Feoktistov oli
aivan viimeisiin vuosiinsa asti aktiivinen murrenäytteiden
tallentaja, joten suuri osa materiaalista on hänen itse
nauhoittamaansa. Mukana on myös opiskelijoiden äänittämää
ainesta. Kuhunkin tekstiin on liitetty tiedot informanteista
ja äänityspaikoista ja -ajankohdista.
Johdantoon liittyvä bibliografia on
sijoitettu teoksen loppuun. Liitteenä on mukaan otettu
luettelo vuoden 1989 väestönlaskun tuloksista: Siihen on
kirjattu kaikki mordvalaisten asuinpaikat Neuvostoliitossa.
Luettelo on esitetty sekä alueittain (kukin hallintoalue ja
sen sisältämät mordvalaiset kylät tai kaupungit
aakkosjärjestyksessä) että yksinkertaisena paikkakuntien
mukaan aakkostettuna listana. Lisäksi on annettu v. 2002
väestönlaskun mukaiset mordvalaisten määrät eri
hallintoalueilla.
Aleksandr Feoktistov transkriboi tekstit
nauhoilta, allekirjoittanut käänsi ne suomeksi, jonka jälkeen
ne tarkastettiin yhdessä. Johdanto on suurimmalta osaltaan
Feokstistovin käsialaa, mutta tein siihen korjauksia,
täydennyksiä ja poistin siitä suomalaisen lukijan kannalta
irrelevanttia ainesta. Kun Feoktistov v. 2004 äkillisesti
menehtyi, valmiina olivat murrenäytteet käännöksineen sekä
johdanto mokšan murrejaon kuvausta lukuun ottamatta, joskin
siitäkin oli käytettävissä Feokstistovin hahmotelma.
Tekstien transkriboinnissa on noudatettu
pääpiirteittäin fonemaattista kirjoitustapaa, mm.
palataalistuneisuus on merkitty ainoastaan dentaaleihin.
Suurin poikkeus tästä säännöstä on redusoitunut vokaali, jonka
etisyys tai takaisuus on useimmissa tapauksissa osoitettu – ei
kuitenkaan kaikissa siirtymä- ja sekamurteiden teksteissä.
Redusoituneen vokaalin käyttö ei joka kohdin noudata
kirjakielestä tuttuja sääntöjä, vaan sen asemesta esiintyy
toisinaan informanteilla täysvokaali. Lausefonetiikan vaikutus
ja joillekin murteille tyypilliset foneettiset piirteet (esim.
soinnillisen sibilantin affrikoituminen n:n jäljessä) on myös
ilmaistu. Lauluteksteissä sulkeisiin merkityt ainekset ovat
laulettaessa säkeisiin syntyviä täytetavuja ja -sanoja. Osassa
lauluista näitä elementtejä ei ole osoitettu sulkein.
Tekijöiden suurin kiitos kuuluu Eeva
Herralalle, joka on toimittanut teoksen ja työstänyt sen
materiaaleja prosessin alusta asti uupumatta ja valtavaa
kärsivällisyyttä osoittaen. Kiitän Nadežda Kabajevaa murteiden
kuvausta koskevista kommenteista, Nina Agafonovaa asiatietojen
täsmennyksistä ja Valentina Ščankinaa muutamien
käännösongelmien ratkaisemisesta. Olen kiitollinen
Suomalais-Ugrilaiselle Seuralle, joka on hyväksynyt teoksen
julkaisusarjaansa.
Sirkka Saarinen
|
