|
Lexica Societatis Fenno-Ugricae XVI
Karjalan kielen sanakirja
Go to Karjalan kielen sanakirja web version (The Research Institute for the Languages of Finland, on-line data service Kaino)
Karjalan kielen sanakirjan verkkoversioon (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Kaino-aineistopalvelussa)
Sanakirja painettuna ja verkossa
Nygöi
on ruado ruattu – nyt on työ tehty! Karjalan kielen sanakirjan kuudes, viimeinen osa on ilmestynyt Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Suomalais-Ugrilaisen Seuran yhteisjulkaisuna vuonna 2005. Sanakirja on kuvaus suomen lähimmästä sukukielestä karjalasta.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on julkaissut sanakirjan verkkoversion Kaino-aineistopalvelussa vuonna 2009.
Karjalan kielen sanakirja palvelee ensisijaisesti kielitieteellistä tutkimusta. Lisäksi se kuvaa uhanalaista kieltä ja omaperäistä karjalaista kulttuuria. Sanakirja käsittää kuusi osaa, joissa on yhteensä noin 83 000 hakusanaa ja 3 800 sivua. Selitteet annetaan suomeksi. Artikkeleissa on runsaasti sanojen merkitystä ja käyttöä valaisevia lause-esimerkkejä.
Karjalan kielestä
Karjalan kieltä puhutaan Venäjällä Karjalan tasavallassa sekä Sisä-Venäjän karjalaissaarekkeissa Tverin alueella. Suomen puolella kieltä on puhuttu Raja-Karjalassa ja Kainuun vienalaiskylissä, ja nykyisinkin se on monen ortodoksin kotikieli. Karjalaa äidinkielenään pitäviä on arvioitu olevan alle 100000, Suomessa noin 5000.
Karjalankieliset sanat eivät aina merkitse sitä mitä suomen perusteella voisi kuvitella. Karjalan kravatti on venäläisperäinen ja tarkoittaa
sänkyä; se on siis aivan eri sana kuin suomen kravatti.
Äiti voisi sanoa lapselle: Kata kravatti! (= Petaa
sänky!) Juopuminen merkitsee karjalassa ensisijaisesti
pyörtymistä ja hirnuminen aivastamista. Jos miestä
sanotaan helpoksi ja valppaaksi, hän on hintelä
ja kalpea. Olutpusu ei ole oluenmakuinen suudelma vaan
tuohesta tehty oluenkuljetusastia, eikä renki ole mies
vaan ämpäri: Viego olloo rengim perziez vetty? (=
Onkohan ämpärin pohjalla vielä vettä?) Nero merkitsee
taitoa ja älyä, vero ateriaa: Kel ei ole neruo, sil
ei ole veruo.
Sanakirjan toimitustyöstä
Karjalan kielen sanakirjan aineistona on runsaat 550 000 arkistolippua käsittävä kokoelma vienankarjalan, eteläkarjalan ja aunuksen (eli livvin) murteista. Vanhimmat tiedot ovat 1800-luvun lopulta ja uusimmat 1970-luvulta. Murretietojen kerääjistä mainittakoon E. V. Ahtia, Juho Kujola, K. F. Karjalainen, Martta Pelkonen sekä Helmi ja Pertti Virtaranta.
Sanakirjaa on toimitettu vuodesta 1955, ja sen ensimmäinen osa valmistui 1968. Hankkeessa on ehtinyt työskennellä kaksi päätoimittajaa, Pertti Virtaranta ja Raija Koponen. Vuosikymmenien varrella toimituksen kokoonpano on vaihdellut, ja päätökseen hankkeen saattoi kolme Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen pitkäaikaista tutkijaa: päätoimittaja Raija Koponen, toimitussihteeri Marja Torikka (ent. Lehtinen) ja toimittaja Leena Joki.
Lisätietoja Karjalan kielen sanakirjan toimitustyöstä löytyy Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Internet-sivuilta osoitteesta
www.kotus.fi.
Sidottuna Karjalan kielen sanakirjan
kaikki osat 1–6 maksavat yhteensä 300 euroa ja nidottuna 220
euroa. Sanakirjaa myy Tiedekirja, ks.
Tilaaminen.
|
